Do I even need to say more?
No, sanottakoon, että ei tee erityisemmin mieli nuolla parvekkeen seinää, eikä laittaa ananasviipaleita pinaattikeittoon.
Sokeri. Ihana sokeri. Paras ystäväni sokeri. Sitä minä niin himoitsen. (Jollei ole liian outoa puhua parhaasta ystävästä ja himoitsemisesta samassa lauseessa?)
Toisaalta poden kamalia omantunnon tuskia (niiden vatsanpurujen lisäksi), mutta työkaverini mukaan esimerkiksi suklaata napanuoran kautta nauttivat ihmistaimet ovat onnellisempia kuin muut?
Niitä seitsenkiloisia sokerijuurakkoja puskevat ensisynnyttäjät eivät varmaan ole ainakaan synnytyksen hetkellä yhtä onnellisia, mutta mutta...
Onhan teilläkin sitten mukavampi seurata synnytyksen jälkeistä läskikamppailuani, kun ensin hankin oikein kunnolla höllyvää varastoon, right?
nyt saa herkutella ihan niin paljon ku napa vetää ja huono omatunto on tiukasti kielletty! :) mulla tuli kiloja 13(aika iso osa oli ehkä nestettä, mut kuiteski) ja nyt 3kk jälkeen enää yksi kilo jäljellä, enkä oo edes alottanu mitään urheilua... eli kyllä ne kilot lähtee, mitkä tuleekin ja just sellasella tahdilla ku itse haluaa. :) anne
VastaaPoista=) Kiitti noista lohdun sanoista. Ei mua ne kilot niinkään huolestuta, vaan ehkä ensimmäkseen se, että miten se mahdollinen sokerijätti tulee aikanaan ulos. Täytyy koittaa löytää kohtuus...millään en ainakaan herkuista suostu tässä tilassa (missään tilassa!) luopumaan kokonaan.
VastaaPoistaJa ensin pitää herkutella ennen sokerirasitusta, jos vaikka onkin diabetes ja sokeri pitää hylätä. Ja sit ku tulokset on saatu ja mitään diabetestä ei oo, ni sit voi herkutella siitä riemusta :D Ja jos se beibe on oikeesti joku superjätti, ni ne kyllä häätää sen pois etukäteen.
VastaaPoistaTerhi
Haha, totta tuokin...nautitaan siis vielä kun voidaan, pikkusen varastoonkin ehkä, miten hyvä idea =)
VastaaPoista