Loiskis!

Terveisiä hiljaisuudesta, täällä ollaan ja voidaan hyvin! Pikkuisen uima-altaaseen on tullut lisää vettä, nyt sitä on ihan normaali määrä. Vielä ennen joulua päästävät mamin kurkkimaan mahdollisen hysterian varalta. 

" Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa --

Helposti saattaa unohtuu, 

Ettei elontiekään itsestäänselvyys oo

Se oli niin pienestä kii,

Tie oli vaarallinen, 

Mut jäätiin henkiin

Se saattais kostautuu, 

Jos mä sen teen, 

Että mä nostan pilviin pään

Tai humallun maallisesta materiasta

Enkä pidä elämänlahjaa enää minään --

Vaikka kaikki ei ookaan perfektii

Pelkkää simaa ja serpentiinii

Välillä on hyvä ottaa perspektiivii 

Laajentaa näköpiirii

Ja kun näkee maailmaa, 
Avaraa ja julmaakin, kenties huomaankin

On paljon mitä ottaa selviönä

Mullekin alkaa selvitä 

Pikkuhiljaa

Kiitollisuutta,

Mä haluun olla kiitollisempi, 

Pitää olla kiitollisempi
Ja joka päivä, joka ilta vain enempi

Kiitollisuutta, 

Mä haluun nähä kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi "

(Jukka Poika - Kiitollisuutta)

Isinpäivän aatokset

Minä olen niitä, joiden mielestä ystävänpäivä, isänpäivä ja äitienpäivä on ehdottomasti joka päivä. En ole ehdoton, mutta tuntuu, että osa juhlapäivistä vaan on vähän turhaa hömppää ja niissä on aikalailla kulutuksen makua. Siinä kohtaan jouduin kyllä heltymään, kun osa oli postannut facebookiin niin mahdottoman suloisia kuvia tämän aamun pikkuleipureista, eihän sitä voinut kun vetää suupielet korviin. Mutta siinä ollaankin mielestäni asian ytimessä - ei vedetä överiksi, vaan tehdään isi onnelliseksi pienillä asioilla. Toisaalta on kiva, että on ihan oikeita juhlapäiviä, vaikkapa juuri päiviä isille ja äideille. Ihan jo niitäkin vanhempia ja lapsia ajatellen, jotka eivät tapaa päivittäin - on sitten yksi hyvä syy lisää viettää aikaa yhdessä. Tai kävellä hautausmaalle ja lähettää pilven reunalle muutama kaunis ajatus. Ja kyllähän jokainen ansaitsee tulla muistetuksi - edes sen yhden kerran vuodessa, vaikka toivottavasti hyvin hyvin monta kertaa enemmän. Onnea ja kiitos isit - tänäänkin!

Tänä vuonna pohdin pitääkö melkein-isyyttä juhlistaa jotenkin. Päädyin käytännönläheiseen, mutta varmaan ratkaisuun: levyllinen pähkinäsuklaata - toimii aina. Lisäksi vielä "talven" ekat joulutortut, hiukan tuli tummapaahtoisia, mutta mahdetaan niistäkin selvitä. Ensi vuonna kenties sitten jotain spesiaalimpaa - ei mitään kohtuutonta kuitenkaan - vähemmän on enemmän, niin se yleensä vaan menee. 

Sattuipa juuri tälle illalle kun aloin täyttelemään Kelan kaavakkeita - hämmentävintä siinä ehkä oli, ettei niitä ollutkaan montaa! YKSI kaavake, jolla haetaan montaa eri asiaa (lapsilisää, vanhempainpäivärahaa ja äitiysavustusta). Mitä on tapahtunut hurjalle byrokraattiselle KELA:lle?! Eikö olisi hankalampaa hakea kaikkia edellä mainittuja eri lomakkeilla ja varmuudeksi kiusata kansalaista pistämällä kaikki teksti vaikka arabiaksi tai mandariinikiinaksi? Minusta tuo vaikutti liian helpolta...toivottavasti en joudu syömään sanojani myöhemmin. 

Joka tapauksessa - äitiyspakkauksesta tuli mieleen monta juttua. Ensinnäkin: ihan tyhmä nimi sillä. Lapsellisuuspakkaushan se on, jos nyt äidille yksi pari kestoliivinsuojia ja paketti Libressejä, niin ei kai se siitä äitiyspakkausta tee? Missä ihmeessä ovat suklaa, ihanat kofeiinittomat teelaadut, joku näpsäkkä imetyspaita, pinkeät tavoitefarkut, roskalehdet, saippuasarja-dvd:t ym.? Jos kerran haluavat tuolla nimellä sitä kutsua. Ja kröhöm, etenkin isänpäivän iltana tuntuu julmalta, että iskät on tyystin unohdettu. Pakata nyt pahvilaatikko täyteen vauvakamaa ja pistää nimeksi ÄITIYSpakkaus.  Ai niin - onhan siellä kondomeja sentään. Vanhemmuuspakkaus olisi parempi nimi - tosin silloin sieltä pitäisi löytyä konvehtien lisäksi myös uusin Tieteen Kuvalehti ja mahdollisesti jotain (älyttömiä!) videopelejä. Ainakin meidän paketista. Ehkä Kela on todennut saman - helpompi pistää rasvaa ja vaatteita vauvalle kuin rakentaa kaikenlaisille hassuille vanhemmille oman maun mukaisia kummallisuuspakkauksia. Mutta  pliis muuttakaa se nimi! Ajateltiin kyllä ottaa se paketti, nimestään huolimatta. 

Niin kauan kun nimi on ja pysyy (ihan varppina 4-ever), niin kyl maar isälle pitää olla oma paketti. Ja jos ei Kela sitä tee, niin minä teen sen itse. Monissa nettikaupoissa on ihan omat isyyspakkaus-osastonsa, joista löytyy ihan päteviä ideoita. Osuvimmat idikset on kuitenkin ehkä puskaradion tai foorumeiden kautta bongattuja. Tässä muutamia pohdintoja ja alustava hankintalista:

- Maastokuosinen kestovaippa - mahdollimman iisi ja cool. 

- Kertakäyttöhanskoja ja pyykkipoika - tosi sinappisiin tilanteisiin ihan vaan isin mukavuutta ajatellen.

- Saman teeman alle istuva body, jonka rinnuksissa teksti: "Don´t look at me, that smell is comin´ from my dad."

- Vapautus vaipanvaihdosta -kortti spessutilanteeseen, saa käyttää vaan kerran

- Jotkut supersöpöset kylpypyyhkeet vaaville ja isille - ei haittaa vaikka molemmat prinsessateemaisia ja yhteensopivia

- Teematutteja, esimerkiksi tekstein "mute button" ja "isin pelikaveri" - mielellään ergonomisia ja pimeässä hohtavuus katsotaan plussaksi. 

- Korvatulppia - niihin tilanteisiin, joissa tutit ja tissit ei paljon auta.

- Vauva omistajan opas - käyttöohjeet, vian määritys ja ensimmäisen vuoden huolto. (Borgenicht &  Borgenicht 2011.) Tarkemmat speksit esim. täältä. 

- Superman logolla varustettu isi-paita --> tosi hieno, saapui viime viikolla

- Tähtää ylemmäs isi -ruokalappu --> Vaaleanpunainenkin vielä, aika kiva

- Energiajuomaa ja paperipussi synnärille

- Törkeesti suklaata samaan paikkaan - tosin viisas mies lahjoittaa ne hyvissä ajoin synnyttäjälle

- Parkkirahaa/taksirahaa - jos oikeasti tulee järjetön kiire

- Sikari - syntyvien lasten lukumäärän mukaan, eikä tupruttelua sovi sitten todellakaan ottaa tavaksi!  

- Optio yhdelle vähän imelälle jutulle, esim. I love dad-sukille tai muulle siirappikamalle 

- Lahjakortti isin lempijuttuja varten, vaikkapa pelikauppaan tai vapaa viikonloppu -lahjakortti vaellusreissua tms. varten, JOS sitä omaa aikaa vielä joskus on

- Käyttöohjeet tälle kaikelle materialle ja pieni vihjaus siitä, että rakas synnyttäjä on jatkossa muutakin kuin maitomeijeri, häntäkin saa (pitää!) hemmotella, esimerkiksi "näin ja näin ja näin" voit tehdä sen helposti.

Tällaisia en ole nähnyt Suomen nettikaupoissa, mutta rapakon takana myydään ainakin ja mahtaa niitä lähempääkin löytyä, kun oikein pistää etsien.

Miltäs kuulostaa? Jääkö jotain olennaista uupumaan?

Helpotus ja huoli

Hiukan on kiirettä pidellyt. Jos me nyt vaikka saatais viimein tuolle isikokelaalle ammatti! Vielä en uskalla huokaista, paitsi vähän: PHUUUUUUUUUUHHH! Molotovin coctail korvien välissä, kroppa myötästressistä tutisten ei ole ollut aikaa turhia murehtia tai märehtiä. Nyt odotan vuosisadan hedaria ja sadan vuoden unta, autuutta. 

Ehkä viimeksi sorruin liiaksi arvuutuksiin (pidän vaan teitä älykkäinä), nyt lupaan olla suorasukaisempi. No niin: meillä oli siis rakenneultra ja siellä näkyi melko varmasti häpyhuulet (valitan, se täti käytti juuri tuota sanaa). Empiirinen tutkimukseni osoittaa, että sormustesti on vedenpitävä, tietäkää se. ;) Siellä näkyi myös kasapäin sormia ja varpaita, nätti sydän (en keksinyt itse, ultratäti totesi tämänkin),  aivot, rakko ja mitä kaikkea. Tai siis jotkut olivat näkevinään, mä en kyllä oikein taaskaan meinannut osata rakentaa siltaa kuvan ja lapsen välille. Tyyppi on jo niin iso, ettei sitä oikein meinaa saada enää kerralla kuvaan. Ihan kahjoa, miten niin pieni voi muka olla niin iso! 

Liikaa ei ole tarvinut leijua kuitenkaan. Meidän pikkutyypin uima-altaassa on vähän niukanlaisesti vettä. Riittävästi, mutta normaalin alarajalla. Vielä. Vieläkö ensi viikolla ja ensi kuussa? Entäpä ensi vuonna? Maaliskuuhun on valtavan pitkä aika. Ollaan siis rakenneultran jälkeen päästy moikkaamaan typyä (älkää sitten syyttäkö mua jos sillä onkin kivekset!) jo kertaalleen ja ensi viikolla päästään taas. Päästään tosiaan, niin mä sen koen. Kunnon lääkärit, kunnon laitteet ja kunnon hillomunkit. Kumpikaan lääkäreistä ei muuten sanonut tutkimuksen päätteeksi, että "mä en nyt oikein löydä noita munuaisia, mutta siis kun mä olen VAAN hoitaja, parempi että lääkäri kattoo vielä, kyllä ne varmaan siellä on..." Kyllä oli ultrahoitsun sanaan helppo luottaa (niin muuten, häpyhuulet tai pallit, ei oo iso ero jos kattoo silmät ummessa?!) Ja älkää peljätkö, en mä sitä tylyttänyt näin, kunhan teille purnaan ja puhisen, jotta pystyn taas vääryyttä kohdatessani tukkimaan suuren suuni. Kiitos ja anteeksi. :) Nyt siis kontrolleissa käydään tarkistelemassa, että nestettä piisaa. Viime viikolla sitä oli saman verran kuin edellisellä. Mikä on siis hyvä. Lapsiveden määrä voi siis vaihdella, eikä sitä oikein edes kuulemma tiedä, miksi toisilla on vähän ja toisillla liikaa. Pitää seurailla tilannetta.

Sanomattakin kai selvää, että pikkuhuoli (tai karsea epävarmuus, miten sen nyt ottaa) on muuttanut asumaan jonnekin varpaiden ja kakshaarasten välimaastoon. Toisaalta hyvä opetella elämään sellaisenkin tunteen kanssa, lapsihan tarkoittaa muutenkin kutakuinkin painonsa verran vastuuta, ei se huoli tästä varmasti yhtään vähene. Ikinä. On vaan opittava hyväksymään se fakta, että joihinkin asioihin omat vaikutusmahdollisuudet on noinapaut pyöreät nolla. 

Mieli on kuitenkin aika tyyni ja fiilis hyvä. Nautin täysin rinnoin (kai kaikki imettävät äidit käyttää tuota joka lauseessa?) meidän elosta. Esim. superihanista nettikaupoista! Miksei kukaan ole aiemmin kertonut ettei todellakaan ole pienintäkään järjenhäivää mennä merta edemmäs kalaan tai jos tuokaan kielikuva ei oikein natsannut, niin Stockalle mummojen tönittäväksi, kun voi keinuttaa läppäriä mahan päällä, klikkailla kamaa sähköiseen ostoskoriin ja hyristä tyytyväisyyttä?! 

Onko muka jotain (ällö)söpömpää, hä?

Niin ja kungfu-mestarin mojautukset tuntuu välillä jo mahan päällekin! Hyrrrhyrrr, nautimme.