Mihin riennät aika?

Jännää on se, että "olisipa jo" alkaa hiljalleen kääntyä siihen päinvastaiseen mantraan: "ei kai ihan vielä, eihän?" Käsittämätöntä, että noin joka kolmas päivä on perjantai. Ensi viikolla on maailmanloppu aatonaatto, heti pian vaihtuu vuosi, tammikuussa kolme viikkoa töitä ja sitten äitysloma. SIIS MITÄ, yhteensä neljä vaivaista työviikkoa ja sitten aika käynnistellä aivan uudenlainen ura?!

Jospa pysäytettäisiin se hetkeksi, ihan vain että pysyn varmasti perässä. En tiedä mitä kaikkea tässä pitäisi ehtiä (ja totta puhuakseni en uskalla edes ajatella, viisarit kai vain kiihdyttäisivät tahtiaan) mutta pitäisikö nyt olla jotenkin valmiimpi kuin kuukausia takaperin ja entä jos ei ole ihan varma onko? Niin, se juoksee silti. 

Tällä viikolla neuvolassa kuvun (kohdunpohjaksi taisi lääkäri sitä nimittää) korkeudeksi rustattiin 25 senttiä ja lapsemme painoksi 1140 grammaa. Sekin kuulostaa jo niin paljolta, alkujaan muutaman gramman pikkuruinen katkarapu kiipeilee nyt keskikäyrillä. Vai kroolaileeko se - on ainakin missä polskia. Vettä on siis edelleen ihan normaali määrä eikä kontrollin tarvetta enää ole. Tapaamme mukelon ehkä seuraavan kerran syntymäpäivänä, oh my! 

Tammikuussa menemme pariin otteeseen perhevalmennukseen. Sen tarjoaman annin suhteen olen jostain syystä aika skeptinen...voiko joku täysin vilpittömästi kokemuksesta kertoa, että siitä on ollut oikeasti hyötyä? Vuoden alusta vaihtuu myös neuvolatäti, mikä ei oikeastaan hetkauta juuri tippaakaan (tämä on varmasti blogihistoriani kyynisin kappale ikinä, sori! :D) Jos saa toivoa, niin vähän sellaista reippaampaa työotetta, pikkuisen huumoria ja elämäniloa peräänkuuluttaisin seuraavalle tädille. Eikä niin haittaa vaikkei olisi täti-ikäänkään ehtinyt. 

Ja jos toivehanat on nyt kunnolla auki, niin rakas lapseni, käännythän pian raivotarjontaan. Ehdoin tahdoin en ilmoittaudu vapaaehtoiseksi perätilasynnyttäjäksi enkä myöskään kinua leikkauspöydälle, en! Joulupukki, sinuakin muistan toiveillani: Bodyshopissa on sellaista ihanaa kaakaovoita, jonka sanotaan muun muassa ehkäisevän raskausarpia. Olinpa kuinka sinisilmäinen tahansa, tahtoisin purkillisen sitä. Kiitos. 

Armoton varustelu alkakoon

Viikonloppuna tuli hankittua vaunut, hoitolaukku, pinnasänky, patja ja petauspatja, peitto, sängyn reunapehmusteet, petivaatteita...ja ei kai sitten muuta? No olihan siinäkin kyllä jo. Isompiin hankintoihin verrattuna vaatteiden ostaminen on niin älyttömän (liian?) helppoa: otan rekistä mukaan sen mikä silmää, ihoa ja kukkaroa miellyttää, harvoin sitä tarvitsee pohtia sen kummemmin. Mutta kylläpä oli ummikko pihalla lastentarvikeliikkeessä. Teleskooppiheittoaisakennorengasadapteripikalukitus vai mikä se nyt olikaan?! Otetaan vielä uudestaan, vähän hitaammin ja vielä paljon hitaammin ja selkokielellä kiitos vain. 

Esimerkiksi vaunuja ei kyllä totisesti ole eilen keksitty, ajatelkaa: vaunuissa kehtotoiminto, ilmastoitu/eristävä kopan pohja, puhkeamattomat renkaat, erilliset talvirenkaat, ynnämuutasitäsuntätä tarpeellista ja mahdollisesti jotakin tarpeetontakin, huh! 

Päivän mittaisen neljän hengen ankaran pohdinnan, kolmen liikkeen koluamisen ja poskia punehduttavan tinkaamisen seurauksena meille on nyt tulossa mainiot Emmaljungan Edge Duo Combit, Denim Blackinä, ilmakennorenkailla ja isoilla kääntyvillä etupyörillä. Mikäli myyjien markkinapuheisiin, valmistajan verkkosivuihin, kanssaihmisten kokemuksiin sekä omaan ensivaikutelmaan on luottaminen, lyhyesti kuvailisin, että: tyylikkäät, laadukkaat, turvalliset, kevyet, tilavat (ja tilaa vievät), kestävät, arvonsa pitkään säilyttävät, ympäristöä kunnioittavin arvoin valmistetut, ainoastaan aikuisten voimin rakennetut, melkein kotimaiset (hehheh) vaunut. Helpotkin ehkä - tosin koulutus on kesken, koska pikkutyypin menopeli ei ole vielä kotiutunut. Toivotaan, että ovat maineensa veroiset ja palvelevat hienosti ja pitkään. (Ja jos eivät, niin olisi parempi sitten hajota sen kahden vuoden takuuajan sisällä!) Toivotaan myös, että vaunuille on paljon käyttöä. Alku on lupaava, sillä janoan vaunulenkille nyt heti! Uupuu ainostaan vaunut ja vauva, mutta myötämielinen asennekin on paljon, eikös?

Kutakuinkin jotakin tämänsuuntaista, renkaat on erilaiset, enkä rungostakaan mene takuuseen, mutta sinne päin :) 

Pinnis on puolestaan hyvin simppeli: valkoinen, ihan jämäkkä ja pohja on mahdollista säätää kolmeen eri korkeuteen. Koko systeemi maltillisella hintalapulla. Täyttää siis kaikki sille asetetut kriteerit. Tästä on hyvä jatkaa. Hoitopöydän toivon löytäväni käytettynä. Ja kaukalo tulee jos autokin tulee. Tosin tänä vuonna en ehkä osta enää mitään. Paitsi aivan hurmaavan maatuska-ruokalapun taisin tilata juuri Facebookin kirppisryhmästä. Niin vaan oli herkullinen. Pikkuisen olen karderoopiakin päivittänyt - siis mukelon, omaani en sen sijaan niinkään ja sen ehkä hiljalleen huomaa. Satuin juuri kauppareissulla katsahtamaan vahingossa sivuprofiiliani peilistä ja olin lentää persuksilleni. Tavallaan aika vänkä tunne kun ei tunnista hetkeen itseään ollenkaan. Talvitakin napit singahtelee yksi kerrallaan huitsinnevadaan ja sinnikkäästi odotan, et tulis alennusmyynnit ja löytyis joku siedettävä puolijoukkueteltta puoli-ilmaiseksi.

Pedata en aio ennen vauvan tuloa, sen verran taikauskoinen olen.