Retkellä

Kesäelon sietämätön keveys

Parhaimpia juttuja kesässä on se, ettei tarvitse kerrospukeutua eikä pukea, ei toppaa, ei villaa, eikä yhtään hukassa olevaa tumppua! Kääntöpuolena sitten alvariinsa hikinen niska ja turhautunutta kätinää kun vaippakin on liikaa. Pian taitaa olla aika kiikuttaa amme parvekkeelle ja ottaa päiväkylpyjä. Ilmakylvyt piknikpeitolla ei niinikään kuulosta hassummalta.

WE ♥ MANDUCA

Manduca, uusi kantoreppumme on kyllä ihan mieletön peli. Lapsi viihtyy hyvin rinnalla köllötellen, silmät lautasina se toljottaa kesän värejä ja kaikkea ympärillä liikkuvaa. Kantajalleen reppu on hyvin hellä, useat kiristysmahdollisuudet takaavat ergonomisen kantoasennon kaikenkokoisille ja veikkaanpa, että mukava siinä on vauvankin matkustaa, meidän tiitiäinen ainakin uinahtaa heti kun saa tuijoteltua elämyskiintiönsä täyteen. 

Reppuilu on hurjan hyvää liikuntaa (yllättävän rankkaa sanoo rapakuntoinen) ja  kaiken lisäksi vieläpä aika hauskaa - vauva on saanut valtavasti uutuusarvoa - onpahan ihanaa kun sen ei tarvitse olla vaunun kopassa piilossa, eikä sitä tarvitse vain verhon raosta salaa kurkistella. Ainoa päänvaivaa pikkuisen aiheuttava tekijä on repun ja vauvan "pakkaaminen" lähtökuntoon - vielä en ole ainakaan onnistunut saamaan vauvaa siihen turvallisesti yksinäni vaan apukädet ovat enemmän kuin tarpeelliset. Netin opastusvideolla tämä sujuu yhdeltä ihmiseltä varsin näppärästi (tottakai), joten kaiketi optio kehittymiseen on olemassa. 

Toistaiseksi olemme hyvin tyytyväsiä, että tuli investoitua juuri Manducaan, olkoon yhteinen matkamme vasta alussa. 

Kolme kuukautta, kolme!

Runo on ihanasta Milli Menninkäisen laulusta

Rakas tirppa senkun kasvaa, kohkoh - kohina vain käy. Kolme kuukautta mittarissa jo! Kaveripiirissäni on muutama salaa paisuva masunen (i-ha-naa, lisää vauvoja!) ja tulin miettineeksi, että jos tuon tytön rinnalle laittaa aivan pikkuisen vastasyntyneen rääpäleen, niin ei se kyllä enää niin pikkuruiselta näytä. Voi apua! 

Kolmekuinen ikivauvani osaa jo esimerkiksi kääntyä kyljelleen ja takaisin, hiukan avustettuna menee mahalleenkin, mutta voi niitä käsiä kun ovat niin kovasti tiellä. Selällään maatessaan hilaa itseään pään suuntaan kädet ja jalat hurjasti vispaten ja akselinsa ympäri pyörii myös jos toviksi jättää lattialle puuhastelemaan. Leluista tarttuu kiinni hanakasti ja laulaa mielellään mukana - voi huugiguugi sentään että meillä onkin soinut Fröbelin palikat ja Ellie Goulding kilpaa melkein aamusta iltaan. Ensimmäinen naurunhörähdys ilostutti meitä jokunen viikko takaperin, vielä harvakseltaan tulee äänen kanssa, mutta ikeniä tuuletellaan ahkeraan hymyn muodossa koko ajan. Päiväunien mitta on vähentynyt reippaasti viimeisen kuukauden aikana ja säästetty aika käytetään viisaasti - kuinkas muuten kuin leikkien. Viime aikoina isi on ollut erityisen pop, mikä sopii hyvin yhteen äitin kuntoiluyritysten (paino sanalla yritys) kanssa. 

Ja mikä ihana kesä! Paljon me ulkoillaan, raportoin mahtavasta kantorepusta hiukan tuonnempana. Nyt täytyy kiirehtää auringon lämpöön haistelemaan naapureiden grillailuja ja hankkimaan muutama pisama, puss och kram!