keskiviikko 13. tammikuuta 2016

2 0 1 5


2015 oli isojen muutosten vuosi, hurja ja hieno. Pikkusiskon - ja isosiskon vuosi. Haikea ja jännittävä. Siihen sisältyi muun muassa uusi koti uudella paikkakunnalla sekä uusi ihana perheenjäsen. Itse pistin opinnot ja työt tauolle ja mies aloitti työt kodin ulkopuolella. Huhheijaa, olipahan vuosi.


Tammikuu - Valmistautumista ja treffejä

Tammikuu alkoi reissulla Turusta Kouvolaan. Kävin junaillen katsomassa asuntoa, joka tätä tätä nykyä on kotimme. Muuton ajankohta tuli aika äkkiä, päätimme tarttua hetkeen, koska ei seuraavasta aina tiedä. Mieli alkoi valmistella rakkaasta kotikaupungista luopumista sekä rakkaiden ihmisten jatkuvaa ikävöimistä. Tammikuu oli vähäluminen ja työntäyteinen. Treffasimme daamin kanssa urakalla kavereita; jokunen cittaripatonki ja kuppikakku tuli ehkä nautittua hyvässä seurassa. Lenkkipöksytkin alkoivat kiristää vyötäröä ihan kunnolla. Tammikuussa lastenfestareilta tarttui korvan taakse nimi, josta en päässyt enää yli mitenkään päin, niinpä se päätettiin tyttäremme etunimeksi heinäkuussa.







Helmikuu - Pakkausta ja jäähyväiset

Helmikuussa huhkin lisäopintoja aikamoisella vauhdilla ja lopettelin haikeana työt. Tavarat siirtyivät kaapeista pahvilaatikoihin (eivät ihan itsestään kylläkään, pikkudaamin ystävällisestä avusta johtuen niitä pistettiin sinne aika monta kertaa, uudestaan ja uudestaan...) ja koti oli aikamoinen kaatopaikka koko kuukauden. Mullin mallin oli päänsisäinen järjestyskin. Itkuja tuli monta, kenties eniten koko vuonna. Suuri onnenhetki oli kun hain kameran huollosta ja joku taivaallinen takuu korvasi kaikki korjauskulut. Helmikuun viimeinen päivä saimme mahtavan muuttoporukan avuksemme ja vaihdoimme aika sutjakkaasti maisemaa. Kiitos kaikille apuhauiksille ja myötäeläneille!




Maaliskuu - Sopeutumista ja synttärit


Maaliskuu oli kaoottinen, pahvilaatikoita siellä ja uhmaava lapsi täällä. Kahden viikon kuluttua muutosta lapsi ei enää sydäntä särkevällä äänellä aloittanut ja lopettanut päiväänsä ulinalla "äiti mennään kotiin!" ja sitten se isoin kipuilu taisi helpottaa äidilläkin. Loppukuusta pidettiin kaksivuotispirskeet ja saatiin ihania vieraita läheltä ja kaukaa. Iso kiitos kun tulitte, kevään iloisimpia päiviä oli tuo!







Huhtikuu - paistaa se risukasaankin, sittenkin 

Huhtikuussa aurinko helli oikein kovasti. Ulkoilimme urakalla. Löysimme tiemme taaperoiden pallokerhoon ja perhepuistoon. Isi lähti töihin ja me tytöt totuttelimme uudenlaiseen arkeen. Ystävän vastasyntynyt vauva ilahdutti useampaan otteeseen kaksivuotiaan ja äidin mieltä. Lapsimessuilla Helsingissä treffattiin tutulla maalismamma ja -muksupoppoolla. 






Toukokuu - Odotusta ja...odotusta

Toukokuun ensimmäinen päivä juhlimme railakkaasti vappua keskustan kerkeloissa ja omalla pihalla, tietämättämme että juuri tuosta päivästä oli tasan kuukausi pikkusiskon syntymään. Lyyli sai koko kuukauden nauttia erityishuomiosta ja monenlaisista hauskutuksista maalla ja kaupungissa. Toukokuun viimeinen päivä lähdimme hurvittelemaan perheen kesken Tykkimäen huvipuistoon, josta suuntasimmekin synnytyssairaalaan.








Kesäkuu - Vauvantuoksua ja uuden opettelua

Kello löi puolenyön ja viisi minuuttia kesäkuun puolella syntyi ihastuttava pikkuinen tyttäremme. Isosisko ei heti päässyt katsomaan pikkuista, koska oli kovassa nuhassa, mutta kotiin siskon haki muutamassa päivässä aika isoksi hujahtanut ylpeä kaksivuotias, kera isin tottakai. By the way, isin legendaariset unenlahjat ja taaperon reipas ja ehtiväinen luonne ovat kyllä sellainen yhdistelmä, että voi hiukan sotkua syntyä, jos äiti yöpyy vauvan kanssa sairaalassa, eikä ole katsomassa perään aamutuimaan noussutta ja salaa keittiöön hiipinyttä neitoa (kuva alla). Mahtoiko olla aamupuuro ja sämpylätaikina yrityksenä vai mikä. Arvannette että äidin kotiintulon jälkeen kaappeihin asennettiin ensitöiksi ovistopperit.

Tyttöjen täti tuli Turusta viikoksi meille tutustumaan pikkuiseen ja auttamaan vanhempia. Se oli kyllä mittaamaton apu alkujännityksissä ja uuden arjen opettelussa! Myös isovanhemmat ja lasten serkut perheensä kanssa sekä muutama muu sukulainen ja ystävä tulivat herkkuinensa vierailulle. Kiitos kaikille!

Juhannus meni mukavasti Nastolassa ystäväperheen luona grillaillen ja chillailen. Kylmä sää ei missään nimessä ole este trampoliinihyppelylle, tuumasi pikkuväki. Kummikutsuun saatiin samalla reissulla myöntävä vastaus. Muu aika nuuskuteltiin uunituoretta pikkuista kotona ja tehtiin pikkuretkiä kesäsäässä, joka oli koko kuun aika kolea, perus Suomen kesä, lyhyt mutta vähäluminen.












Heinäkuu - Reissuja ja ristiäiset

Heinäkuussa tempaisimme lasten kanssa junalla Turkuun. Nautimme siskoni ja perheensä hyvästä seurasta ja tapasimme Turku-kamuja hurjalla aikataululla parhaimmillaan kolmet treffit per päivä. Viisiviikkoisen kanssa matkustaminen oli vielä aika vaivatonta, kunpa oltaisiin hoksattu visiteerata kaikki mahdolliset kyläpaikat jo tuolloin! Sääkin alkoi etäisesti muistuttaa kesää.

Lähes heti Turku-kiertueelta kotiuduttuamme starttasimme Helsinkiin, jossa parin päivän reissulla koluttiin bussien, metrojen, junien ja ratikoiden lisäksi Korkeasaari ja Linnanmäki, syötiin hyvin ja paljon ja nukuttiin...öööö ei yhtään?! Ainoa miinus näiden friidujen kanssa reissatessa on se, että unet voivat vieraassa paikassa olla aikamoisen paljon huonompia kuin kotona. Mitään viikon retkeä ei oikein yksin jaksaisi, mutta pikapyrähdykset tekevät terää. Matkassa mukana oli ystävä vauvansa kanssa ja lasten ehdoilla mentiin, imetettiin duona puiston penkillä ja vaihdettiin vaipat lennosta nurmikon reunalla. Ah, kesä! 

Pikkulikka sai myös ikioman ihanan nimen, loistavat kummit ja kauniit juhlat. Kiitos vieraille, apukäsille ja muistaneille vielä kerran!








Elokuu - Ihanasti pihalla


Elokuussa kesä oikeasti vasta tuli. Otimme jokaisesta auringon säteestä kaiken ilon irti ja olimme pihalla lähes aamusta iltaan. Puistoissa, marjassa, lastenkonsertissa, lenkillä, kotipihassa, naapurin pihassa, mummolan pihassa, pappalan pihassa, kaupungilla, rannalla, oioi! 

Kävimme myös pienen patikkareissun Pohjois-Valkealassa Repoveden kansallispuistossa, joka on yksi ehdottomasti parhaita käyntikohteita näillä seuduilla. Molemmat lapset viihtyvät kaikeksi onneksi kantovälineissä mitä mainioimmin, joten mahdollisuudet hiukan pidempäänkin retkeen ovat erinomaiset.












Syyskuu - Lomalla lapissa


Syyskuussa mies piti viikon isyyslomaa ja kävimme miehen mummon 90-vuotiskekkereissä (vau mikä ikä!) sekä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisiamme. Harmittavaa, että välimatkaa on niin turkasen paljon, niin mieluusti kävisimme pohjosessa(kin) paljonpaljon useamminkin! Saimme myös Turku-tädin meille arkeamme ilostuttamaan.








Lokakuu - Kylässä ja kotona

Lokakuu oli hiukan edeltäjiään rauhallisempi. Kävimme mummolassa ja pappalassa vuorotellen ja muutoin olimme enimmäkseen kotosalla. Mieli alkoi totutella tummuviin iltoihin. Väsymyksen se syksy aina jonkunlaisena mukanaan tuo, onneksi lapset pitävät niin kiireisinä, ettei sitä juuri ehdi jäädä vesilammikkoon märehtimään. Piristysruiskeenä arkeen oli maaliskuisten minimiitti Helsingissä.







Marraskuu - Juhlahumua

Marraskuu on perinteisesti juhlien huippukuu, ensin juhlitaan minun isääni, sitten isänpäivää, sitten kummitytön synttäreitä, seuraavaksi miehen ja miehen veljen synttäreitä. Jo oli herkkuja kerrakseen. Esikoinen ei kyllästy prinsessamekkoihin varmasti ihan hetkeen, joten senkin puolesta juhlat sopii meille hyvin milloin vain! Olin kerrankin myös ajoissa joululahjojen kanssa ja taisin suurimman osan metsästää kasaan kirkkaasti marraskuun puolella. Marraskuussa mies piti myös viimeisen isyyslomaviikkonsa ja reissujen sijaan vietimme viikon kaikessa rauhassa kotona. Marraskuu toi mukanaan myös ensilumen, voi sitä lapsen riemua!








Joulukuu - tonttuilua kerrakseen

Joulukuussa pohdittiin lahjatoiveita, vietettiin kotoisia pikkujouluja ja käytiin lastentapahtumissa. Lumettomuus, lahja- ja juhlastressi sekä sairastelu ja huonot yöt tekivät tepposet ja syysväsy kulminoitui joulukuuhun kuten niin monena muunakin vuotena, onneksi sekään ei tule enää aivan yllätyksenä. Joulu itsessään oli ihanan mutkaton ja mukava. Lasten riemua on ihana katsella, ollapa yhtä vilpiton ja kiinni hetkessä itsekin. Joulukuussa pikkumatami oppi istumaan, lähti ryömimään ja viikkoa myöhemmin konttaamaan. Joulun paikkeilla mentiin jo aika kovaa eteenpäin! Puolivuotias päätti myös onnistuneen täysimetystaipaleensa ja alkoi onnesta mykkärällä saada osakseen muutakin apetta. 










Aika iso vuosi. Rakas ja raskas. Ei haittaa jos tämä vuosi on hiukan vähemmän mahtipontinen kuin vuosi 2015, tykkään oikein kovasti ihan tavallisesta arjesta ja vaikka isot vuodet antavat paljon, ne myös vievät pirusti voimia. Tältä vuodelta toivoisin terveyttä omalle perheelle ja läheisille, kykyä olla läsnä ja nauttia hetkestä sekä uskallusta ja energiaa toteuttaa vaikka pieniäkin haaveita ainaisen haaveilun sijaan. 



Parhainta tätä vuotta kaikille!