lauantai 27. elokuuta 2016

Onnistunut perhekuvaus


















 Kuvat: Timo Tuviala / TAVATON media


Päätimme varata perhekuvauksen, koska meillä ei juurikaan (ollenkaan?) ole kuvia, joissa olisimme koko perhe. Ajankohdaksi kuvaukselle päätimme kesän, koska ajatuksena oli läpsästä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hoitaa pienimmän yksivuotis-kuvaus samalla. Vaatetus ei myöskään kesällä aiheuta niin kovasti päänvaivaa ja liikkuminen on helppoa pienilläkin, kun ei tarvitse ahtautua toppavarustukseen. Visio kepeistä kesäkuvista tuntui kokolailla hyvältä ajatukselta - hyväntuulisia kauniita kesäkuvia katselee mielellään pimeinä syysiltoina ja tuimina pakkaspäivinä. 

Kuvaajaksi pyysimme Timoa, joka otti kuvat myös reilu vuosi sitten kymmenen päivän ikäisestä pikkuisesta. Koska olimme kuviin todella tyytyväisiä, tiesimme saavamme laadukkaita kuvia tälläkin kertaa. En ehkä ole helpoin asiakas. Olen aika tarkka ja kriittinen etenkin kuvista joissa itse olen ja koska otan kuvia jonkin verran itsekin, niin kuvaajalta vaadin selvästi ammattimaisempaa ja maagisempaa lopputulosta. Ennakkoon juttelimme valokuvaajan kanssa toiveistamme: ei pönötyskuvia vaan rentoja kuvia, joissa voi vaikka tapahtua jotain ihan muuta kuin kameraan tapittamista. Kauniille maisemalle tykkäämme myös antaa arvoa, ei haittaa jos "ihmiskuvissa" näkyy luontoakin. Mielestämme kuvaaja oivalsi hakemamme tunnelman erinomaisesti. Täältä voit lukea valokuvaajamme näkökulmaa aurinkoisen kuvauspäivän haasteista. Suurkiitos Timo!

Kuvissa oleminen ei ollut kovinkaan helppoa, etenkään kun ei juuri ole harjoitusta takana. Mitä enemmän koitin olla rentona, sitä enemmän tiedostin kameran läsnäolon. Lapset eivät onneksi rekisteröi kameraa samalla tavalla (ja meidän ovat varmasti ainakin enemmän tottuneita malleja kuin vanhemmat), vaan keskittyvät puuhailemaan omia juttujaan ja nauttivat kesäpäivästä, leppäkertuista heinänkorsilla ja kukkasista ojanpientareella. Etenkin lasten kuvista näkee, ettei jännitystä ole ilmassa ollenkaan. Siinä he ovat - pienet ja kauniit, aivan omina itsenään. Tavattoman tyytyväinen olen kaikkiin valitsemiimme kuviin, jopa me vanhukset näytämme aika asiallisilta. Näistä kuvista on aikomus teettää paitsi kuvia, niin myös muutama taulu. 



Tässä vielä muutamia vinkkejä ulkona tapahtuvaan perhekuvaukseen:

-Mieti, pese ja silitä asut ja asusteet reilusti etukäteen, ettei tarvitse hiustenkuivaajalla puhallella kuivaksi juuri pyykättyjä kolttuja (kuten eräille ehkä kävi). Minusta mukavaa on jos asut sopivat värin, tyylin tai muun yhdistävän tekijän avulla yhteen, mutta identtisiä niiden ei missään nimessä tarvitse olla. 

-Hellepäivänä kannattaa pukea hellepäivän varustus, farkut jalassa tulee TODELLA kuuma! Älä unohda hellehattuja jos varjon mahdollisuutta on vähän.

-Varaa lapsille evästä ja kaikille juomista (etenkin hellepäivänä!)

-Varaa jotain tyyliin sopivaa rekvisiittaa, lapset ilahtuvat kun saavat kanniskella pikkutavaroita ja malttavat ehkä hetken olla paikoillaankin.

-Mieti kuvauspaikka niin, että paikassa on myös varjoa. Suorassa auringonvalossa kuvaaminen on haastavaa ja lopputulos ei välttämättä paras mahdollinen. Siristely ei yleensä näytä nätiltä.

-Juttele kuvaajan kanssa toiveista. Älä tee liian tarkkaa visiota, vaan anna kuvaajan luovuuden kukkia myös. Irrotelkaa, kokeilkaa erilaisia juttuja, ei haittaa jos kaikki ideat eivät toimi. Antakaa lasten osallistua ja keksiä hauskoja ideoita, käpykuva voi olla tuhat kertaa hauskempi kuin pönötyskuva. Joskus taas etukäteen tuomittu idea, vaikkapa "pönöttäminen" voi onnistua hienosti ja pönöttäjät päätyvät ihan seinälle asti - meille taisi käydä niin. 

-Kerro lapsille kuvaajasta etukäteen, auttaa jos puhuu kuvaajasta nimellä ja antaa lasten totutella uuteen ihmiseen rauhassa vaikkapa sylistä. Valitse kuvaajaksi henkilö, joka osaa toimia lasten kanssa.

-Hymyilkää! Relatkaa! Vaikka keskittyminen veisi kapasiteettiä, kannattaa silti koittaa välttää otsan kurtistelua, sillä ilme tallentuu myös kuviin ja ainakin itse valitsin kuvan suurimmaksi osaksi juuri ilmeiden perusteella.



Onnistuneita kuvaushetkiä!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Matka mummolaan
































Suomen kesä, parhaat reissukaverit.
1800 kilometriä, pari pissahätää ja kilarirusinaa.
Hiekkarantoja, hellehattuja ja hampurilaisia. 
Oma mummola. Neljä sukupolvea. Makeat mansikat ja kostea pihanurmi. 
Juuret. Rakkaat.